Mustapäiden kohtaaminen (KT3)




(Melko satiirinen otsikko vai, ei mut se on ihan _täydellinen_ kuvaamaan tätä postausta)

Tällä kertaa on luvassa kohtaus siitä kuinka Martha tapaa Joshin, ja vähän näiden kahden väleistä sekä persoonista enemmän tiatoa ^^
Jätättehän palautetta tarinasta kommenttiboksiin tonne alas, tai sitten instan pualelle - jotta näen kuinka moni näitä lukee ja mitä miältä näistä ollaan!

Poikkeuksellisesti kiitokset tänne alkuun!
Kiitos Camillalle, sekä Kristalle siitä, että olivat kykkimässä, istuskelemassa ja kyttäämässä mun puuhia kameran takana, eivätkä edessä tälläkertaa.. Kiitos myäs kaikille edellisten tarinoiden lukijoille ja palautteen antajille!
Erityiskiitos kuitenkin Joshille, joka on näyttänyt hyvältä melkein neljän vuaden ajan ja oottanut mun hyllyllä vaan tätä tarinaa

Nyt kuitenkin tarinan pariin:




Oh, darling.
You can't fix yourself by breaking someone else


Martha: *rämpii lumihangessa tupisten itsekseen * 
Oli suorastaan järkyttävää saada tietää Elowynin paenneen laitoksesta vain muutamia hetkiä sen jälkeen kun olin nähnyt hänet viimeksi.

Vastahan olimme istuneet sylityksin hänen huoneensa sängyllä. Jos minulta kysytään niin epäilen kidnappausta. Se tyttö ei ikinä suostuisi lähtemään vaapaehtoisesti luotani


Näin ollen voitte varmaankin päätellä, että minun velvollisuudekseni jäi etsiä omaisuuteni takaisin. 


Valitettavasti jouduin tekemään sen kokonaan yksin. Se kelvoton juoksupoikani oli myös kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ei koskaan paikalla kuin häntä tarvittaisiin 


Martha: *katselee malttamattomana ympärillensä* 
Täällä saisivat muutkin kuulla tänään kunniansa kuin vain Elowyn. En kertakaikkiaan voi sietää sitä, että aikataulusta poiketaan tälläisten tempausten takia


Eteenkään jos asiasta ei ilmoiteta etukäteen


Jonkun aikaa siinä rämmittyäni huomasin puun runkoon nojailevan miehen. Valtavan kiven ja puunrungon välissä kulki lumenalle peittynyt polku, joka rajasi maita. Oli tietysti sanomattakin selvää, että minun kuului päästä toiselle puolelle


Vaikutti siltä, että tuo gootti oltiin passitettu vahtimaan rajaa. Voi ressukkaa, vahtikoiran hommista selvisi hädintuskin ruokapalkalla. 
Mutta en tuomitse, kyllä soppalinjallakin pärjää ihan loistavasti 


Tosin, jos tarkemmin katsoi.. miehen kehonrakenteesta päätellen, pelkkä keitto ei riittänyt kasvattamaan käsivarsista vastaavaan näköisiä. Siihen tarvittiin taatusti pidempi aikaista treeniä. 
Ja tatuoinneista päätellen, tyyppi taisikin olla vankilasta lähtöisin


Josh: *astelee lähemmäs*


Martha: *tuijottaa suorastaan tyrmistyneenä miestä* "Taidatkin olla melkoisen pitkä kaveri, hm?"


Josh: *kiristelee hampaitaan* "Sano asiasi ja häivy, mutta hieman nopeampaa kuin vauhti jolla tänne sipsutit" 


Martha: *ilahtunut äänensävy* "ja olet hauskakin vielä!"


Martha: "Valitettavasti minulla on kuitenkin tässä hievoinen kiire, joku on nimittäin varastanut jotain minulle kuuluvaa"


Martha: "ja ikäväksi onnekseni"  *teatraalinen huokaisu*
 "kaiken tämän taivaltamisen jälkeen ainoa elollinen olento johon törmään olet sinä'


Martha: "joten jos sallinet, niin minä aion mennä tästä nyt" *esittää asiansa huolettomasti*

Koko tämän ajan Josh oli vain tarkkaillut liikkeitäni kommentoimatta puheitani, vaikka hänen olemuksensa vaikutti ensin rauhalliselta - niin hänen katseensa oli täynnä vihaa. Se ei kuitenkaan ollut mitään henkilökohtaista, vaan se oli rakennettu hänen sisäänsä. Se heppu ei todellakaan paljoa naureskellut. 
Masentunut goottiparka 


Josh: "pahoitteluni jos naamani ei miellytä, onneksi omasi ei ole yhtään sen miellyttävämpi"

Auts, joku on tainut saada heikonpuoleisen kasvatuksen. Etenkään naisen ulkonäköä ei pitäisi koskaan arvostella. No, kukaan ei ole täydellinen - valitettavasti Joshista vain löytyi kovin monia epäkohtia joista oli vaikea pitää. Hänen onnekseen pidin tilannetta vain enimmäkseen hauskana.


Martha: "herttinen, enhän minä sinun meikistäsi mitään maininnut" *hilpeä äänensävy*

Josh: "antaa heittää" *ärähtää*

Äijällä meni samantien tunteisiin, enkä ollut vielä edes kerinnyt mainita mitään lävistysten määrästä, tatuointien olemattomista merkityksistä tai melkeimpä jopa hulvattomista silmämeikeistä ^u^
Huumorintajuton tyyppi


Oli kuitenkin hauska leikkiä uhria ja pönkittää pojan egoa entisestään. Itseluottamuksen on oltava melko korkealla jos kehtaa tuon näköisenä ruveta osoittelemaan vesipyssyn kokoisella aseella toisia. 

Martha: "Minun olisi tosissani löydettävä se roisto joka varasti minulta, voin vaikka kiertää sinut jos se siitä on kiinni" *myhäilee hiljaa itsekseen*


Josh: "Kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa, joko häivyt tontiltani tai varmistan, että saat lojua siinä kunnes elukat huolehtivat" *liikuttaa sormeaan lähemmäs liipasinta*


Martha: *nostaa kätensä antautuvasti ilmaan ja huokaisee häviön merkiksi* 
"Hyvä on, hyvä on! Minä menen senkin tiukkapipo"


Josh: *ampuu aseellaan ilmaan varoitukseksi* "Vauhtia kinttuihin ja naama umpeen ellet halua sievää tuuletusaukkoa päähäsi" 

Martha: *huvittunutta kikatusta* "tuuletusaukkoa päähäni.. voi kulta"


Martha: "eihän tuo sinun pyssysi edes ammu näin kauas"


*laukaus*






Kommentit

  1. Tiädät varmaa jo iha hyvi ett rakastan sun tapaa tehdä näit kuvatarinoit!💕 Osaat niin hyvin ja elävästi tehdä näit, niin tekstien kuin myös kuvien osalta x) Innolla odottelen jatkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit