Hei maaliskuu..

 



Vähän kuulumispostausta,,
Lyhyt ver.

Tää ei oo hyvänmiälen postaus

Oon ollut nyt hiljaiselolla mm. instasta tosi paljon (mun normaaliin nähden). Enkä meinaa nyt vaan julkasutaukoa, vaan multa on mennyt ihan täysillä ohi kaikkien julkasut tms stooripäivittelyt. 

En oo käynyt siällä kun sillon, jos eemi julkasee kuvan,,
Tai niin tilanne on tällä hetkellä kun mä tätä kirjotan - en tiädä onko enää kun päätän tän julkasta.


Mutta mä en oo siirtänyt nukkeja syrjään. Ainakaan kokonaan. Pullipit oon. Niihin en oo koskenut viikkoihin ollenkaan. 
Bjd;eitäkään en oo kuvannut, mutta melkein päivittäin oon jotain muuta niillä säheltänyt

Päätin esimerkiks koittaa ommella ite niille vaatteita. Eihän siitä oo mitään ainakaan tähän mennessä tullut, mutta yritys on kova



Musta on tuntunut.. no.. "hyvältä" ottaa etäisyyttä ja olla vähän omissa oloissani 

Yritän pitää itteeni kiireisenä kokoajan




Syynä siihen on se, että mun (kissa) paras ystävä on pitänyt päästää parempaan paikkaan 💔

En ollut mukana eläinlääkärissä, eikä mulle kerrottu etukäteen, että Pentu oltiin viäty sinne - sain tiätää samana päivänä illalla

Pentu oli tosi sairas, ollut jo pidempään, eikä sille voinut tehdä mitään





Oon ollut suaraan sanottuna tosi surullinen sen jälkeen,,

Rakastan sitä kissaa

Oon nähnyt unia hänestä sen jälkeen - hyviä unia
Mutta musta tuntuu niin pahalta




Oon yrittänyt elää normaalia elämää ja tehdä kaikkee kiireistä,,
Tehdä kaikenlaista muutakin - ja se auttaa

Kaikki hiljaset hetket on surullisia hetkiä



Vauvakuva


Häne nimi on Pernilla, eikä kukaan koskaan osannu kirjottaa häne nimeensä oikein,, kaikki kutsu häntä myäs aina eri nimillä sen vuaks (äiti sano Penkuks ja iskä Bernillaks jne)

Meille lapsille Pernilla oli aina Pentu ja niin se on nytkin


Pentu on maailman ihmeellisin kissa 🖤


🖤


En oo halunnut puhua tästä instassa ollenkaan, enkä luultavasti aiokkaan sanoa mitään

Mua ahdistaa ja pelottaa, että se tuntuis ihmisistä huamionhakemiselta tms sympatianhaulta - enkä mä halua muutenkaan tuada Pentua mitenkään "huanoon valoon"


Pentu oli tosi iso osa meidän perhettä, ja menetys oli kova paikka kaikille

Tää tuntuu erityisen rankalta 


Mutta oon ja haluun olla toiveikas


Mulla on just ennen tampere kupliita tatuointiaika (jos kaikki menee hyvin) 
Ja ootan tottakai kanssa kupliita itessään - päätettiin ettei tänä vuanna cossata siällä mitään

Tehtiin se päätös jo aikasin, mutta nyt se tuntuu tosi hyvältä ratkasulta


Mua turhauttaa (jälleen?) Mun pullipperheen nuket. Ne harmittaa mua. 
Musta tuntuu, että mä vaan roikun mukana tässä harrastuksessa katkeavan langan varassa



++ Mut mua kiinnostaa tuhlata mun kaikki rahat bjd nukkeihin








Kommentit

  1. Isot osanotot 💔 Hyvä, että oot voinut ottaa asian kans tarvittua etäisyyttä ja tilaa, se on tosi tärkeetä.

    Silti ihanaa jos oot voinu olla toiveikas :( Tatuointiaika kuulostaa kans hyvältä!! Vau

    Hyvä kuulla et BJD:t inspaa, ne on tärkeitä. Onneks Pullipitkaan ei katoo, aina ollaa valmiita sun kuville ja nukeille jos ne jossain kohassa inspaa taas enemmän :( <3 Aina sun nukke- ja hahmocontent innostaa ainaki itteeni, on se si missä muodossa vaan! Tärkeintä kumminki et ite saa tehä asioit niiku tuntuu milloinkin oikeelta. Nää kuvat tässä oli upeita! Hän näyttää hiton kauniilta noin

    Paljon voimaa sinne ❤️

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suruun 😔❤️ Lemmikit on perhettä! Kauniita kuvia ja pohdiskeluja tässä postauksessa ❤️ Tsemppiä!! Pullipit voi aina odottaa ❤️

    VastaaPoista
  3. voimia asian läpikäymiseen ja suruun 💔 kauniita kuvia oot ottanu! näkisin mielelläni kuvia myös sun ompeluksista, varmasti hienoja!

    VastaaPoista
  4. Möh, näin tän vasta nyt. Oot rakas :c❤️ Tuun nyt halimaan sua vaikka nukutki atm...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit