Hei maaliskuu..
Vähän kuulumispostausta,,
Lyhyt ver.
Tää ei oo hyvänmiälen postaus
Oon ollut nyt hiljaiselolla mm. instasta tosi paljon (mun normaaliin nähden). Enkä meinaa nyt vaan julkasutaukoa, vaan multa on mennyt ihan täysillä ohi kaikkien julkasut tms stooripäivittelyt.
En oo käynyt siällä kun sillon, jos eemi julkasee kuvan,,
Tai niin tilanne on tällä hetkellä kun mä tätä kirjotan - en tiädä onko enää kun päätän tän julkasta.
Mutta mä en oo siirtänyt nukkeja syrjään. Ainakaan kokonaan. Pullipit oon. Niihin en oo koskenut viikkoihin ollenkaan.
Bjd;eitäkään en oo kuvannut, mutta melkein päivittäin oon jotain muuta niillä säheltänyt
Päätin esimerkiks koittaa ommella ite niille vaatteita. Eihän siitä oo mitään ainakaan tähän mennessä tullut, mutta yritys on kova
Musta on tuntunut.. no.. "hyvältä" ottaa etäisyyttä ja olla vähän omissa oloissani
Yritän pitää itteeni kiireisenä kokoajan
Syynä siihen on se, että mun (kissa) paras ystävä on pitänyt päästää parempaan paikkaan 💔
En ollut mukana eläinlääkärissä, eikä mulle kerrottu etukäteen, että Pentu oltiin viäty sinne - sain tiätää samana päivänä illalla
Pentu oli tosi sairas, ollut jo pidempään, eikä sille voinut tehdä mitään
Oon ollut suaraan sanottuna tosi surullinen sen jälkeen,,
Rakastan sitä kissaa
Oon nähnyt unia hänestä sen jälkeen - hyviä unia
Mutta musta tuntuu niin pahalta
Oon yrittänyt elää normaalia elämää ja tehdä kaikkee kiireistä,,
Tehdä kaikenlaista muutakin - ja se auttaa
Kaikki hiljaset hetket on surullisia hetkiä
Vauvakuva
Häne nimi on Pernilla, eikä kukaan koskaan osannu kirjottaa häne nimeensä oikein,, kaikki kutsu häntä myäs aina eri nimillä sen vuaks (äiti sano Penkuks ja iskä Bernillaks jne)
Meille lapsille Pernilla oli aina Pentu ja niin se on nytkin
Pentu on maailman ihmeellisin kissa 🖤
🖤
En oo halunnut puhua tästä instassa ollenkaan, enkä luultavasti aiokkaan sanoa mitään
Mua ahdistaa ja pelottaa, että se tuntuis ihmisistä huamionhakemiselta tms sympatianhaulta - enkä mä halua muutenkaan tuada Pentua mitenkään "huanoon valoon"
Pentu oli tosi iso osa meidän perhettä, ja menetys oli kova paikka kaikille
Tää tuntuu erityisen rankalta
Mutta oon ja haluun olla toiveikas
Mulla on just ennen tampere kupliita tatuointiaika (jos kaikki menee hyvin)
Ja ootan tottakai kanssa kupliita itessään - päätettiin ettei tänä vuanna cossata siällä mitään
Tehtiin se päätös jo aikasin, mutta nyt se tuntuu tosi hyvältä ratkasulta
Mua turhauttaa (jälleen?) Mun pullipperheen nuket. Ne harmittaa mua.
Musta tuntuu, että mä vaan roikun mukana tässä harrastuksessa katkeavan langan varassa
++ Mut mua kiinnostaa tuhlata mun kaikki rahat bjd nukkeihin
Isot osanotot 💔 Hyvä, että oot voinut ottaa asian kans tarvittua etäisyyttä ja tilaa, se on tosi tärkeetä.
VastaaPoistaSilti ihanaa jos oot voinu olla toiveikas :( Tatuointiaika kuulostaa kans hyvältä!! Vau
Hyvä kuulla et BJD:t inspaa, ne on tärkeitä. Onneks Pullipitkaan ei katoo, aina ollaa valmiita sun kuville ja nukeille jos ne jossain kohassa inspaa taas enemmän :( <3 Aina sun nukke- ja hahmocontent innostaa ainaki itteeni, on se si missä muodossa vaan! Tärkeintä kumminki et ite saa tehä asioit niiku tuntuu milloinkin oikeelta. Nää kuvat tässä oli upeita! Hän näyttää hiton kauniilta noin
Paljon voimaa sinne ❤️
Otan osaa suruun 😔❤️ Lemmikit on perhettä! Kauniita kuvia ja pohdiskeluja tässä postauksessa ❤️ Tsemppiä!! Pullipit voi aina odottaa ❤️
VastaaPoistavoimia asian läpikäymiseen ja suruun 💔 kauniita kuvia oot ottanu! näkisin mielelläni kuvia myös sun ompeluksista, varmasti hienoja!
VastaaPoistaMöh, näin tän vasta nyt. Oot rakas :c❤️ Tuun nyt halimaan sua vaikka nukutki atm...
VastaaPoista